Tekijä: Arttu Eteläpelto

Vaihtuvat näyttelyt

Vaihtuvat näyttelyt

7.-9. lk.

Kuvaus:​

Vanhalinnassa on aina esillä vaihtuvia kulttuurihistoriallisia näyttelyitä ja / tai taidenäyttelyitä ja usein ne käsittelevät paikallista historiaa ja kulttuuria. Vaihtuvien näyttelyiden esittelyt löytyvät http://www.vanhalinna.fi/nayttelyt/vaihtuvat-nayttelyt
Kysy oppimistehtäviä ja / tai työpajoja: vanhalinna@utu.fi Kesto: 1 tunti omatoimisesti tai oppaan johdolla.

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

7.-9.lk.

Aika ja paikka:

Sovitaan erikseen

Hinta:

Opastus 30 € / ryhmä (max 30 oppilasta / ryhmä), sisäänpääsymaksu museoon 1 € / oppilas

Suunnitelma päivitetty:

10.12.18

Yhteystiedot:

 Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna, Lieto
010 292 7090 vanhalinna@utu.fi www.vanhalinna.fi

Sporttinen suunnistus Vanhalinnan pihapiirissä

 Sporttinen suunnistus Vanhalinnan pihapiirissä

4.-6.lk

Kuvaus:​

Pareittain tai pienryhmissä tehtävä suunnistus Vanhalinnan pihapiirissä. Rastien tehtävät liittyvät historiaan, arkeologiaan ja luontoon. Kesto: 45 min.

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

4.-6.lk.

Hinta:

Suunnistusradan teko, materiaalit ja ohjeistus 30 €

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna, Lieto
010 292 7090 vanhalinna@utu.fi www.vanhalinna.fi 

Opastettu tutustuminen Vanhalinnan miljööseen

Opastettu tutustuminen Vanhalinnan miljööseen

1.-3. lk.

Kuvaus:​

Opastettu kierros Vanhalinnan pihapiiriin sekä Linnavuorelle ja viikinkivene Helgaan. Kesto: 1-1,5 tuntia

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

1.-3. lk.

Aika ja paikka:

Sovitaan erikseen

Hinta:

Opastus 30 € / ryhmä (max 30 oppilasta / ryhmä)

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna, Lieto
010 292 7090 vanhalinna@utu.fi www.vanhalinna.fi

Omatoimiretki Vanhalinnaan: Retki Vanhalinnan pihapiiriin ja Linnavuorelle

Omatoimiretki Vanhalinnaan

1.-3. lk.

Kuvaus:​

Omatoimiretki Vanhalinnaan: Retki Vanhalinnan pihapiiriin ja Linnavuorelle.

Luokat:

1.3. lk.

Kuvaus:

Kesto: 1-1,5 tuntia. Opettajalle materiaalia Vanhalinnasta ja Vanhalinnan kulttuuripoluista: http://www.vanhalinna.fi/retket/kulttuuripolut.

Hinta:

Maksuton

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vierailu Vanhalinnassa

Vierailu vanhassalinnassa

Lukio, 2. aste

Kuvaus:​

Vierailun Vanhalinnassa voi yhdistää useisiin kursseihin ja teemoihin. Ota yhteyttä, niin suunnitellaan kurssisisältöön sopiva ohjelma tai opastus. Omatoimisesti tai oppaan johdolla
Kesto: 1-1,5 tuntia

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

Lukio, 2. aste

Aika ja paikka:

Sovitaan erikseen

Hinta:

Opastus 30 € / ryhmä (max 30 oppilasta / ryhmä), sisäänpääsymaksu museoon 1 € / oppilas

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna, Lieto
010 292 7090 vanhalinna@utu.fi www.vanhalinna.fi

Kuvasuunnistusrata

Kuvasuunnistusrata

1.-3. lk.

Kuvaus:​

Pareittain tai pienissä ryhmissä tehtävä kuvasuunnistus Vanhalinnan pihapiirissä. Kuvat johdattavat tehtävien äärelle, joiden teemana on historia ja luonto.
Kesto: 30-45 min

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

1.-3. lk.

Aika ja paikka:

Sovitaan erikseen

Hinta:

Kuvasuunnistusradan teko, materiaalit ja ohjeistus 30 €

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna, Lieto
010 292 7090, vanhalinna@utu.fi www.vanhalinna.fi  

Historian kerroksellisuus

Historian kerroksellisuus

7.-9. lk

Kuvaus:​

Opastetulla kierroksella perehdytään Vanhalinnan historiaan aina esihistoriasta 1900-luvulle. Pohditaan miten kerroksellisuus ja eri aikakaudet näkyvät ympäristössä. Kesto: 1,5 tuntia

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

7.-9. lk.

Aika ja paikka:

Sopimuksen mukaan

Hinta:

Opastus 30 € / ryhmä (max 30 oppilasta / ryhmä), sisäänpääsymaksu museoon 1 € / oppilas

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna,

Lieto 010 292 7090, vanhalinna@utu.fi  www.vanhalinna.fi

Elämänlanka-näyttely ja / tai kotimuseo

Elämänlanka-näyttely ja / tai kotimuseo

4.-6.lk

Kuvaus:​

Elämänlanka-näyttely kertoo 1800-luvun ihmisen tärkeimmistä tapahtumista kuten avioliiton solmimisesta, perheen perustamisesta, lasten kasvattamisesta ja vanhuudesta.
Kotimuseo esittelee Wanhalinnojen kodin 1940-luvulta.
Opastetulla kierroksella molemmissa näyttelyissä pohditaan menneen ajan ja nykypäivän arkielämän muutoksia.
Kesto: 1 tunti / näyttely

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

4.-6.lk

Aika ja paikka:

Sopimuksen mukaan

Hinta:

Opastus 30 € / ryhmä (max 30 oppilasta / ryhmä), sisäänpääsymaksu museoon 1 € / oppilas  

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna, Lieto
010 292 7090 vanhalinna@utu.fi www.vanhalinna.fi  

Arkeologiakierros

 Arkeologiakierros

4.-6. luokat

Kuvaus:​

Arkeologiakierroksella perehdytään esihistoriaan ja arkeologin työhön sekä vieraillaan Linnavuorella ja Aittamäen kalmistossa, tutustutaan arkeologisiin esineisiin ja tehdään oppimistehtäviä arkeologiaan liittyen.
Kesto 1-1,5 tuntia.

Vastuutaho:

Vanhalinna

Luokat:

4.-6. luokat

Aika ja paikka:

Sopimuksen mukaan

Hinta:

opastus 30 € / ryhmä (max 30 oppilasta / ryhmä), sisäänpääsymaksu museoon 1 € / oppilas

Suunnitelma päivitetty:

10.12.2018

Yhteystiedot:

Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna, Lieto
010 292 7090, vanhalinna@utu.fi www.vanhalinna.fi 

Kulttuuriluento

Kulttuuriluento

Avoin kaikille

Kuvaus:​

Lieto-opisto järjestää vuosittain 6-8 avointa yleisöluentoa eri aiheista.
Luennot järjestetään iltaisin ja ne kestävät 90 minuuttia.    

Vastuutaho:

Lieto-opisto

Luokat:

Avoin kaikille

Aika ja paikka:

Lieto opisto,  tammikuu-toukokuu ja syyskuu-marraskuu.

Hinta:

vapaa pääsy

Suunnitelma päivitetty:

10.1.19

Kulttuurikurssit

Kulttuurikurssit

Avoin kaikille

Kuvaus:​

Lieto-opisto järjestää vuosittain paljon erilaisia kursseja. Osa kursseista on kulttuuriaiheisia, kuten kädentaito-, matkailu- ja luontokurssit.    

Vastuutaho:

 Lieto-opisto

Luokat:

Avoin kaikille

Aika ja paikka:

Rauhallinen ääneenlukuhetki esikoulun omissa tiloissa. Keskustelun kautta opetetaan pieni annos kirjastoa ja tarinoiden maailmaa. 

Hinta:

Kurssimaksu

Suunnitelma päivitetty:

10.1.19

Muistomerkit

Lieto 675 - juhlavuoden muistomerkki
Lieto 675 – juhlavuoden muistomerkki

Liedon kunnantalon ympäristössä on kolme muistomerkkiä. Lieto 675 -juhlavuoden muistomerkki löytyy kunnantalon pääsisäänkäynnin läheltä. Juhlavuotta vietettiin Liedossa vuonna 2006. Karjalakivi on kunnantalon puistossa nurmikentällä seisova kanteleen muotoinen kivi, joka löytyi Pyhällön louhokselta. Seppämestari Olavi Osara takoi siihen rautaisen kanteleen ja tekstin ”Karjala, laulun maa”. Kun Karjala menetettiin toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle, muutti Lietoon lähes tuhat kotiseutunsa jättänyttä karjalaista. Karjalakiven lahjoitti Liedon kunnalle Liedon Karjalaiset ry. vuonna 1996 yhdistyksen täyttäessä 50 vuotta.

Kunnantalon puistossa on myös muistomerkki Isänmaan puolustajille 1939 – 1945. Muistomerkissä on teksti: ”Kiitollisena sotiemme 1939 – 45 lietolaisille Suomen itsenäisyyden puolustajille ja kotirintamalla työtä tehneille miehille ja naisille”. Kiven pystytti Liedon Lions Club Suomen itsenäisyyden kahdeksankymmenvuotis-juhlavuonna 1997. Kivi on tiettävästi ensimmäinen muistomerkki, jossa mainitaan erityisesti myös kotirintamalla palvellleet. Muistomerkissä on tunnuksena Vapaudenristi, jonka marsalkka Mannerheim päiväkäskyssään ojensi yhteisesti kaikille Suomen äideille vuonna 1942. Muistomerkki näkyy Kirkkotielle.

Liedon kunnantalon ympäristön muistomerkit. Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe. Viitattu 12.2.2019.

Henrik Antinpojan hauta

Henrik Antinpojan (1753–1808) hauta Loukinaisissa sijaitsee lähellä Loukinaistenkaaren ja Vanhan Härkätien risteystä, Vakosenpellon tontilla. Henrik Antinpoika oli Vakoisten rusthollin eli ratsutilan poika. Haudan sijainti Aurajoen ja Härkätien väliin jäävällä niittykaistaleella on herättänyt tarinoita, jotka liittyvät vainajan kuolinsyyhyn ja sitä kautta selittävät kirkkomaan ulkopuolella hautaamista. Toisessa tarinassa Henrik Antinpojan kerrotaan kuolleen koleraan, toisessa kuoleman aiheutti paiserutto eli mustasurma. Henrik Antinpoika kuoli vuonna 1808. Kolera saapui Suomeen vasta runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin eli vuonna 1831. Kolera ei siis voi olla Henrik Antinpojan kuolinsyy. Ruttoa on esiintynyt Suomessa useaan otteeseen 1500- ja 1600-luvuilla, joista vuoden 1657 epidemia oli ilmeisesti paiseruttoa. Turussa oli raju paiseruttoepidemia vuosina 1710–1711, mutta Henrik Antinpojan kuoleman aikaan ei mustasurma kuitenkaan tiettävästi täällä riehunut. Myöskään muita vakavia tartuntatautiepidemioita ei tuohon aikaan ollut.

Liedon Seurakunnan arkiston Kuolleiden luetteloon Henrik Antinpojan kuolinsyyksi on merkitty ”magfleen”, joka voi tarkoittaa esimerkiksi mahakatarria tai muuta pitkäaikaista sydämen- ja vatsanseudun vaivaa. Kuolinsyitä ei kovin täsmällisesti tuohon aikaan pystytty diagnosoimaan, joten varmuudella jotain tiettyä kuoleman aiheuttamaa tautia ei voida osoittaa. Henrik Antinpoika haudattiin viisi päivää kuolemansa jälkeen. Tuon aikaisista tilikirjoista löytyy hautaukseen liittyen merkintä kuolinliinojen käytöstä.

Henrik Antinpojan sukulaiset ovat kertoneet, että vainaja haudattiin kyseiseen paikkaan, koska hän rakasti kovasti kotikyläänsä ja halusi tulla haudatuksi talon omille maille juuri tälle paikalle. Tuohon aikaan tie Loukinaisten kylän taloilta Härkätielle tuli hyvin lähelle hautapaikkaa, joten se ei ollut niin erillään kylästä kuin nyt saattaa tuntua. Paikka tunnetaan suvun keskuudessa nimellä hautaketo. Aiemmin hautakumpu on erottunut ympäristöstään selvemmin ja siunattu alue on ollut rajattu ojalla. Hautaa on ympäröinyt myös aita. Haudan toiseksi vanhin muistomerkki oli maalattu harmaaksi. Mustat tekstit maalasi mahdollisesti Esko Setälä. Tämän muistomerkin takaosassa ei ollut enää tekstiä. Nykyään tontti, jolla Henrik Antinpojan hauta ja hautakivi sijaitsevat, kuuluu Liedon kunnan omistukseen.

Henrik Antinpojan hauta, Loukinainen. Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe. Viitattu 12.2.2019.

Nautelanrahka

Nautelanrahkan kohosuo on Liedon huomattavin suoalue. Koho- eli keidassuo on suoyhdistymätyyppi, jossa suon keskusta on sen reunaosia (laiteita) ja ympäröivää kivennäismaata korkeammalla. Suomessa keidassoita on pääasiassa Etelä-Suomessa ja Pohjanmaan rannikolla.

Nautelanrahkan arvokkaaseen luontoon voi tutustua luontopolulla, ja lintutornista avutuu laaja näkymä suolle.

Alueella liikkuessasi pysy polulla. Pitkospuut ovat lähes täysin lahonneet, ota mukaan vedenpitävät kengät. Lintutorni on ihan hyvässä kunnossa.

Nautelanrahka. Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe. Viitattu 12.2.2019.

Tarvasjoen Rajavuori

Hämeentien varrella, Paimionjoen ja Hämeen Härkätien risteyksen lounaispuolella kohoaa Rajavuori, jonka laki on 86,6 metriä merenpinnan yläpuolella. Rajavuoren laelta voi ihastella varsinaissuomalaista maalaismaisemaa Paimionjokilaakson peltoaukeilta kohti Marttilaa.

Rajavuorella on 70 x 30 m kokoinen, Itämeren Ancylus-vaiheen aikana noin 9 000 vuotta sitten muodostunut muinaisranta, johon pääsee tutustumaan melko helppokulkuista polkua pitkin. Autolla pääsee (varovasti ajaen) Rajavuoren laelle asti ja siellä on hyvin pysäköintitilaa.

Tarvasjoen Rajavuori: Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe?lightbox=dataItem-ixur470a. Viitattu 12.2.2019.

Kertun tupa

Tarvasjoen Kertuntupa ja luontopolku: Kaikki tarvasjokelaiset tunsivat Kertun, vaatimattoman naisen, joka vuosi toisensa jälkeen haravoi ja siivosi Tarvasjoen keskustaa. Hän teki sitä meidän kaikkien iloksi, mutta vasta Kertun poismenon jälkeen moni huomasi hänen tekemänsä työn arvon.

Kerttu Verhon perikunta lahjoitti tämän asuman Päivölän torpan kotiseutuyhdistyksellemme alkuvuodesta 2015. Myös paikallinen puhelinyhtiö osallistui hyväntekeväisyyteen, sillä yhdistyksemme sai vuokrata tontin nimelliseen hintaan viiden vuoden ajaksi kerrallaan. Päivölän kiinteistö sijaitsee nimittäin Härkätien Puhelin Oy;n omistamalla palstalla.

Kotiseutuyhdistyksemme päätti nimetä paikan uudelleen ja mikä olikaan luontevampi nimi kuin Kertun Tupa. Näin me haluamme omalta osaltamme muistaa tätä ahkeraa ja pyyteeöntä tarvasjokelaista. Kertun Tupaan voit poiketa ystäviesi kanssa kahville tai pitää sielllä vaikkapa kokouksen.

Tarvasjoen kertuntupa ja luontopolku. Osoitteessa: http://jvuorela.wixsite.com/tarvasjoki/tupa. Viitattu 12.2.2019.

Tarvasjoen vartta seuraileva luontopolku lähtee punaisen Päivölän torpan eli Kertun tuvan pihasta (apteekkia vastapäätä Härkätien varrella). Tarvasjoki on Paimionjoen suurin sivujoki, ja luontopolun varrella on yksi Paimionjoen valuma-alueen hienoimmista koskista. Alueella on katajia, lehtometsää ja niittyä sekä monipuolinen linnusto ja kasvisto. Polku kulkee vanhassa kulttuurimaisemassa. Sen varrella on niin vanha sahan paikka kuin vuonna 1921 pidettyjen suurien laulujuhlien laululavan ja katsomon jäänteitä.

Luontopolun varrella on opastauluja. Polku kulkee yksityisellä maalla. Sen varteen ei saa jättää roskia eikä alueella saa tehdä avotulta. Maasto on  vaihtelevaa, joten polku ei sovi liikuntaesteisille. Luontopolkua hoitaa Kotiseutuyhdistys Tarvaiset ry.

Tarvasjoen luontopolku. Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe . Viitattu 12.2.2019.

Tarvasjoen kirkko

Kyröntien varrella sijaitseva Tarvasjoen kirkko on kolmas samalla paikalla oleva kirkko. Puukirkko valmistui alkukesästä 1779 suunnittelijanaan ja rakentajanaan turkulainen kirvesmies Mikkeli Hartlin eli Mikael Piimänen (1748 – 1820). Mikael Piimänen oli isänsä Antti Piimäsen (1714 – 1775) tavoin aikansa tunnetuimpia ja arvostetuimpia kirkonrakentajia. Tarvasjoen kirkon rakentamisaikaan Ruotsin valtakunnassa piti kuninkaallisen määräyksen mukaan kirkot rakentaa kivestä. Tarvasjoella tämä todettiin mahdottomaksi, sillä ei omasta eikä lähiseurakunnista löytynyt kiviä kuin kirkon kivijalkaa varten. Asiasta ilmoitettiin tuomiokapitulin kautta kuninkaalle ja kirkko päädyttiin rakentamaan hirrestä kivijalan päälle.

Malliltaan kirkko on tyypillinen lounaissuomalainen pitkäkirkko, jossa on länsitorni. Kirkon tornissa on kaksi kelloa. Isompi on peräisin edellisestä kirkosta ja hankittu vuonna 1760, pienempi ostettiin rikkoutuneen kellon tilalle testamenttivaroin vuonna 1937. Pienempää kelloa edelsi myös aluperin edelliseen kirkkoon kuulunut vuonna 1706 hankittu kello. Kirkon molemmin puolin toisiaan vastakkain on runkohuonetta matalammat ja kapeammat kylkiäiset, joista pohjoisen puolella oleva on sakaristo ja etelän puoleinen asehuone. Osa asehuoneesta ja sakaristosta sekä päätytornin torninjalasta on liitetty kirkkosaliin. Näihin tiloihin on rakennettu lehterit.

Piimäsen kirkon ulkoseinään vuonna 1795 tekemä pystylaudoitus punamullattiin vuonna 1823. Kirkon sisätilojen remontin jälkeen vuonna 1869 laudoitus muutettiin vaakasuuntaiseksi ja maalattiin keltaiseksi. Kirkon ikkunat suurennettiin nykyiseen mittaansa 1830-luvulla. Kirkon sisätiloihin tehtiin muutoksia useampaan otteeseen 1800- ja 1900-luvulla. Muun muassa ikkunat, ovet ja penkit on uusittu ja holvit vuorattu pitkällä, kapealla paneelilla.  Kuorissa ollut verhomaalaus on poistettu ja alttaritaulua reunustaneen kehyksen tilalle on rakennettu laaja pyörökaari.

Vanhan kirkon aikana varsinkin rikkaimpia vainajia oli haudattu kirkon lattian alle. Uuden kirkon myötä tapa kiellettiin, jolloin  kirkkotarhaa piti laajentaa. Kirkkotarhan ympärille rakennettiin aita ja kolme porttirakennusta kivestä. Porttihuoneisiin tehtiin päädyt laudoista ja paanukatot, myös aita on ollut katettu laudoilla. Kirkon koillispuolella kirkkotarhan aidan vieressä ollut Seppälän kylän muurihauta poistettiin hautausmaan laajennuksen yhteydessä vuonna 1864, samoin kuin porttihuoneet. Puuveräjät korvattiin kivipilareiden väliin asennetuilla valurautaisilla porteilla. Kirkkoa ympäröivät Kirkonkylän Uudentalon maat, joten laajetessaan kirkkotarha levittäytyi tilan maille – seurakunta lunastikin alueen 1800-luvun lopulla.

Tarvasjoen kirkko ja kirkkomaa. Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe . Viitattu 12.2.2019.

Liedon kirkko

Liedon kirkko
Liedon kirkko

Liedon kirkko on noin 500 vuotta vanha. Se on todennäköisesti rakennettu vuosien 1470–1480 aikana. Oletettavasti Liedon eri pitäjissä on ollut puukirkkoja ennen yhteisen kivikirkon rakentamista. Kirkko on malliltaan kolmilaivainen pitkäkirkko. Kirkkosalin pohjoispuolella oleva sakaristo on rakennettu samaan aikaan kirkkosalin kanssa. Kirkkosalin eteläseinällä oleva koristelematon asehuone on saatettu muurata vasta 1600-luvulla, jolloin asehuonetta ennen kirkossa olisi ollut puinen eteinen.

Tilanahtaus alkoi vaivata 1700-luvun alkupuolella. Lisää tilaa saatiin vuonna 1732 rakentamalla kirkkoon parvet ainakin länsi- ja eteläpuolelle.  Kuorin pohjoisosassa on saattanut olla lehteri jo keskiajalla. Pitkäksi aikaa parvet eivät tilanpuutetta poistaneet, ja kirkon laajentamisesta keskusteltiin koko 1800-luku. Vuonna 1894 esitettiin suunnitelmat kirkon laajentamiseksi muuttamalla se ristikirkoksi. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin ja päädyttiin rakentamaan tiilestä kirkon itäpäähän viisisivuinen uusgoottilainen kuori, apsis, vuonna 1902. Kuorin rakentaminen muutti huomattavasti kirkon sisätilaa, kun alkuperäiseen itäseinään avattiin iso suippokaarinen aukko. Samalla menetettiin seinässä ollut alkuperäinen kuori-ikkuna ja sitä ympäröivät seinämaalaukset.

Kirkon perusteelliset korjaukset tehtiin vuosina 1970–1972, jolloin kirkon perustuksia vahvistettiin, holvit korjattiin ja holviruoteiden maalauksen entisöitiin. Samalla kirkon lattia madallettiin alkuperäiselle korkeudelle ja tehtiin tiilestä. Sisäseinien paksu rappaus poistettiin varovasti mahdollisten seinämaalauksien varalta. Vihkiristien ja pienten maalausfragmenttien lisäksi löydettiin tiileen painettuna kolme avaimen kuvaa, jotka lienevät tiilentekijän tunnuksia.

Liedosta tunnetaan yksi tiilistä muurattu hautaholvi 1600-luvulta, mahdollisesti lattian alla on ollut myös hirsistä salvottuja hautakammiota. Säätyläisiä, suurtilallisia ja pappeja haudattiin kalleimmille paikoille kirkon itäpäähän. Halvimmat paikat sijaitsivat kirkon länsipäässä ja asehuoneen lattian alla. Kirkon lattian alle hautaaminen jatkui vuoteen 1806 asti, jolloin kirkkoon tehtiin kiinteä lautalattia. Tämän jälkeen haudattiin ainoastaan kirkkomaalle. Kirkkoa ympäröinyt melkein pyöreä kirkkotarha alkoi täyttyä nopeasti. Ensin sitä laajennettiin kellotapuliin kiinni siirtämällä kirkon ja tapulin välistä kulkenut maantie tapulin eteläpuolelle. Hautausmaata laajennettiin vielä uudestaan, mutta se kävi jo samalla vuosisadalla niin ahtaaksi, että vuonna 1890 käyttöön otettiin kilometrin päässä pappilan takana sijaitseva uusi hautausmaa eli Viinamäen hautausmaa. Kirkkomaan laajennuksen jälkeen vuonna 1907 hautaukset siirtyivät takaisin vanhalle hautausmaalle.

Liedon kirkko sijaitsee Hyvättylän kylässä osoitteessa Kirkkotie 14. Kirkko on kesäisin avoinna tiekirkkona, muulloin sopimuksesta.

Liedon kirkko ja kirkkomaa. Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe. Viitattu 12.2.2019.

Verkatehdas

Kuva Littoisten Verkatehtaasta
Littoisten kirpputori-ilta

Littoisten Verkatehdas: Littoisten järven läheisyydessä on ollut asutusta jo 1200-luvulta alkaen. Uuden vaiheen Littoisten elämään toi vuosi 1739, jolloin Littoisten järven Myllypuron varteen alettiin suunnitella vanutuslaitosta. 1820-luvulla perustettiin Verkatehdas, josta koko ”Littoisten Verkatehdas-alue” lähti kehittymään. Tehdasta laajennettiin voimakkaasti 1800-luvulla, jolloin valmistuivat sisäpihan matalat rakennukset sekä Sippaantien puoleiset osat torniin asti. Tehtaan laajentuessa kehittyi merkittävä kyläyhteisö, joka tarjosi parhaimmillaan kaiken asumisesta hotelli- ja kirkkopalveluihin asti. 1920-luvun rakentamisen tuloksena toteutui tehtaan läntinen siipi, pohjoissiiven järven puoleinen osa sekä kymmenkerroksinen torni, josta tuli alueen näkyvin maamerkki ja ajannäyttäjä. 1930-luvulle saavuttaessa Littoisten Verkatehtas hallitsi yli 500 ha:n maa-aluetta ja sen alueella asui tai työskenteli yli 1000 ihmistä

Talvisodan aikana aluetta pommitettiin ja sen seurauksena tehdas kärsi todella suuria vaurioita, jotka korjattiin sodan päätyttyä. 1960- luvulla ulkomaalainen halpatuonti muutti markkinoita ja Neuvostoliiton kauppa ei vetänyt odotetulla tavalla. Tehtaan toiminta päätettiin siirtää Turun Raunistolaan, jonne oli rakennettu uudet tuotantotilat. Littoisten Verkatehtaan yli  230 vuotta kestänyt taival loppui kannattamattomana 1968, jolloin veran ja saran kutominen loppui Littoisissa. 1970 ja 1980-luvuilla tehdas-alue alkoi rapistua ja tehdas muuttui sekalaiseksi teollisuus- ja varastorakennukseksi kärsien huollon ja hoidon puutteesta.

1970-luvun lopussa herättiin valtakunnallisesti huomaamaan, kuinka vanhat teollisuusympäristöt ja tehdasrakennukset ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä, jonka säilyttäminen on välttämätöntä jo kansallisen identiteetin takia. Merkittävän lehden Verkatehtaan teollisuusmiljöön elämässä käänsi Museovirasto luokittelemalla alueen, johon kuului Verkatehtaan lisäksi parikymmentä sen ympärillä olevaa rakennusta, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ympäristökohteiden joukkoon 1987.

1994 käynnistettin kaavamuutosprosessi, jonka tarkoituksena oli saada tehdas toimimaan uudelleen Littoisten sydämenä käyttötarkoituksen painottuessa voimakkaammin asumiseen ja siihen liittyvien palvelujen tuottamiseen. Kaava sai lainvoiman helmikuussa 1996, jonka jälkeen rakennustyöt alkoivat ripeästi.

Nykyään Verkatehdas on lähes 300 ihmisen koti. Tehtaalla on noin 180 asuntoa ja lisäksi joitakin liiketiloja.  https://www.verkaranta.com/verkatehtaan-historia

Littoisten Verkatehdas. Osoitteessa: https://www.verkaranta.com/verkatehtaan-historia . Viitattu 12.2.2019.

Aurajoki


Aurajoki ja kulttuurimaisema Aurajokilaaksossa: ihminen ja luonto ovat yhdessä muovanneet maisemaa. Jokilaakso on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Kansallismaisemien joukossa se edustaa vakiintuneen viljelyn ja pitkäkestoisen asutuksen muovaamaa jokilaaksomaisemaa. Viljellyt pellot sekä peltojen laitamilla sijaitsevat vanhat kylät ja rakennukset ovat jokilaakson maiseman ydin. Maataloustuotanto ylläpitää kulttuurimaisemaa. Maisemaa kehystävät paikoin jopa 50 metriä peltomaata korkeammalle kurottuvat kalliomäet.

Aurajoki. Osoitteessa: http://aurajoki.net/Pdf/Retkelle%20Aurajokilaaksoon.pdf . Viitattu 12.2.2019.

Aurajoki (ruots. Aura å) on Aurajoen vesistön Varsinais-Suomen halki virtaava noin 70 kilometrin pituinen laskujoki. Aurajoki alkaa Oripään harjualueilta ja laskee Turun kohdalla Saaristomereen. Aurajokivartta on asutettu esihistoriallisista ajoista lähtien ja Aurajokilaakson vanha kulttuurimaisema edustaa pitkään jatkunutta ihmistoiminnan muovaamaa jokivarsimaisemaa, joka on eräs Suomen kansallismaisemista sekä valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Asutus on levinnyt joen varrelle nauhamaisesti sitä seuraillen, kuten tiestökin. Turun ja Oripään välinen Varkaantie eli Aurajoen maisematie on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Viljelysmaat ovat laajoja Aurajoen savikoilla ja ne kohoavat välillä jyrkästikin joesta, osa metsäisiksi kumpareiksi. Luonnon monimuotoisuuden kannalta rikkaaksi jokivarren tekevät lehdot, kosket, asutuskumpareet ja vanhat jokivarsilaitumet.

Aurajoki. Osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aurajoki . Viitattu 12.2.2019.

Parmaharju


Parmaharjun alue tunnetaan myös Ahteenmetsänä. Alue on yhtenäinen, sekametsää kasvava ja pienten suoalueiden laikuttama kallioinen mäkimaa. Tyypillisiä lintulajeja ovat havu- ja sekametsien peruslajit, mutta Parmaharjun pohjoispuolella virtaava Savijoki rantalehtoineen tekee lajiston tavallista metsää monipuolisemmaksi.

Parmaharjun alueella on kaksi luontopolkua, joiden pituudet ovat 5 ja 8 km. Polut on merkitty viitoin ja puunrunkoihin maalatuin keltaisin ja oranssinvärisin merkein. Reitit ovat melko helppokulkuisia, mutta kosteikkoja on jonkin verran. Polkujen varrella on opastauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta.

Lähtöpaikka on Parmaharjun pysäköintialueella hyppyrimäen tuntumassa. Tulostettava kartta löytyy täältä.

Parmaharju. Osoitteessa: https://www.liedonmuseo.fi/luonto-ja-kulttuuriympaeristoe . Viitattu 12.2.2019.

Hyppyrimäkien rakennustyöt aloitettiin alueen raivauksilla vuonna 1963 ja varsinainen hyppyrimäkien rakennustyö alkoi vuonna 1967. Vuonna 1968 valmistui K50 -mäki, jonka avajaiskilpailut olivat talvella 1968. K82 normaalimäki valmistui seuraavaksi talveksi ja vihkiäiskilpailut järjestettiin talvella 1969. Myöhemmin rakennettiin K18 -mäki aloittelijoille, joka remontoitiin kesällä 1976. Maanvyörymät K18 -mäen alastulorinteessä ovat haitanneet hyppyrimäen käyttöä .

Parmaharju. Osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Parmaharjun_hyppyrim%C3%A4et . Viitattu 12.2.2019.

Vanhalinna

Linnavuoren kiviportti
Liedon Vanhalinnan kiviportti

Vanhalinnan kartanokokonaisuus sijaitsee kahden historiallisen valtareitin, Aurajoen ja Hämeen Härkätien varrella. Vanhalinna on Suomen laajimmin tutkittu ja löydöiltään rikkain muinaislinna. Linnavuorelta on löytynyt esineistöä rautakaudelta asti.

Esihistoriallisen puolustuslinnakkeen merkitys väheni Turun linnan valmistuttua Aurajoen suulle. Ruotsinvallan aikana Vanhalinnasta tuli ensin piispantila ja sitten läänitetty aatelistila. 1700- ja 1800-luvuilla Vanhalinnan tila oli Littoisten verkatehtaan perustajasuvun Hjeltin omistuksessa. Niiltä ajoilta periytyy maatalouden ja talonpoikaiskulttuurin arvostus, jota tilan viimeinen omistajasuku säästi.

Mauno Wanhalinna sai tilan hoitaakseen vuonna 1930, jolloin kartanokeskuksen massiivinen uusklassinen päärakennus oli juuri valmistunut. Avioiduttuaan vuonna 1944 Mauno ja Ester Wanhalinna alkoivat rakentaa kodistaan elävää museota, minkä tulokset näkyvät nykypäivänä Vanhalinnan kulttuurikeskuksen monipuolisena näyttelytoimintana. Wanhalinnat halusivat turvata elämäntyönsä lahjoittamalla tilan silloin vielä yksityiselle Turun Yliopistolle vuonna 1956.

Turun Yliopisto valtiollistettiin vuonna 1974, jolloin Vanhalinna jäi muun yliopiston lahjoitusomaisuuden tavoin Turun Yliopistosäätiön omistukseen. Yliopistosäätiö on tehnyt merkittävän kulttuurityön kunnostaessaan 1990-luvun puolivälistä lähtien kartanon koko rakennuskannan.

Vanhalinna. Osoitteessa: http://vanhalinna.utu.fi/vanhalinna . Viitattu 12.2.2018.

Nautelankoski

Nautelankosken luontoon voi tutustua luontopolulla, joka kiertää aluetta joen molemmilla puolilla. Luontopolun pituus on noin 1,5 kilometriä/puoli. Alueella liikuttaessa on pysyttävä merkityillä poluilla. Luontopolun varrella on 18 taulua, joissa kerrotaan alueen muodostumisesta, kasveista ja eläimistä. Maaston korkeuserojen vuoksi polku ei sovellu liikuntaesteisille. Matalan veden aikaan kosken alajuoksulla voi kiviä pitkin hypellen ylittää joen. Kasvillisuuden rehevyyden vuoksi polku voi olla ajoittain vaikeakulkuinen. Lehtometsiköt joen molemmin puolin ovat näyttävimmillään keväällä, jolloin ennen puiden lehtien puhkeamista sini- ja valkovuokot, pystykiurunkannukset sekä itärannan eteläosassa kasvava harvinaisempi keltavuokko täplittävät rinnelehtoja. Alue on myös linnustollisesti arvokas. Lehdoissa voit kuulla satakielen lisäksi viita- ja luhtakerttusta. Alueen talvilinnustoon kuuluu kosken sulapaikoissa viihtyvä koskikara. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Nautelankoski. Osoitteessa: http://www.nautelankoski.net/luontopolku.php. Viitattu 12.2.2019.